Kiitos kaikille!

Hei rakkaat lukijani! Kuten moni on huomannut, on blogissani ollut melko hiljaista viime aikoina. Jo yli vuosi sitten mieleeni hiipui ajatus koko blogin sulkemisesta. Sitten olen saanut aina jotain viestiä lukijoiltani, jotka ovat innostuneet ja motivoituneet kirjoituksistani. Muiden innostus on tarttunut minuun ja kumonnut blogin hautaamisajatukset taas vähäksi aikaa. Niimpä blogi on jäänyt elämään, mutta kylläkin viettänyt suurta hiljaiseloa. Nyt on kuitenkin aika vihdoin tunnusta ääneen, että tämän blogin kohdalla tie päättyy. Lopettamispäätöksestä en ole päässyt eroon hetkellisistä innostuksen tunteista huolimatta. Olen liian pitkään ajatellut, että ehkä taas kohta innostun jatkamaan ja saan alun kaltaista inspiroitumista blogimaailmasta. Mutta en voi enää hämätä itseäni, vaan on aika sanoa ääneen syvimmät ja jo pitkään velloneet ajatukseni. Uskon myös vahvasti siihen, että jonkun asian roikottaminen elämässäni vie tilaa uusilta asioilta. Siitäkin huolimatta, etten kuluttaisi juuri enää aikaani blogin kirjoittamiseen. Haluan siis päästää irti vanhasta sekä fyysisesti että henkisesti. Näin uskon minulle vapautuvan uutta energiaa joka mahdollistaa uusien asioiden tulon elämääni. Olen ikuisesti kiitollinen aktiivisuudestanne ja kaikista ihanista ja kannustavista kommenteistanne! Toivon, että tämä matka ja blogi on voinut avartaa jonkun muun elämää uuteen suuntaan. Nyt minun itseni täytyy lähteä kohti uusia polkuja ja sanoa hyvästit tälle blogille sekä teille lukijoille. ISO KIITOS KAIKESTA! NAUTTIKAA KESÄSTÄ JA ELÄMÄSTÄ! :)

Mitä myrkkyjä piilee elimistössäsi?

Prisma Studio tutki elimistöön kertyneitä myrkkyjä. Kyseinen jakso katsottavissa Yle Areenassa vielä viikon ajan. Olisi ollut varsin mielenkiintoista saada syvempi katsaus erilaisiin elimistöön kertyneisiin myrkkyihin, niiden pitoisuuksiin ja mahdollisiin vaikutuksiin, mutta kokonaisuudessaan tämäkin pinta raapaisu voi olla monille varsin mielenkiintoinen.

Rakkauden parantava voima

Rakkaus on yksi suurimmista tunteista, jota voimme kokea. Se on ainutlaatuista, kaunista, hyväksyvää ja rikastuttavaa. Rakkautta voi olla monenlaista: romanttista, ystävien ja perheenjäsenten välistä tai johonkin muuhun ulkokohtaiseen asiaan liittyvää rakkautta. Rakastaa voi melkeinpä mitä tahansa. Rakkauden kohteesta riippumatta, tuottaa itse rakkauden tunne yleensä kokijalleen huumaavan ihania tunteita sekä aikaa myöten seesteisyyttä, syvää kunnioitusta ja arvostusta.

Kaikenlainen puhdas rakkaus ilman vaateita, omistushalua ja riippuvuutta on voimauttavaa ja jopa parantavaa. Rakkauden parantavalla voimalla tämän artikkelin yhteydessä en kuitenkaan tarkoita ulkokohtaista rakkautta, vaan ennen kaikkea rakkautta itseämme kohtaan sekä universaalia rakkautta.

Miksi itsensä rakastaminen on niin tärkeää? Jos emme rakasta itseämme, emme myöskään arvosta sitä mikä olemme. Yleensä tämä näkyy vääjäämättä itsensä laiminlyömisenä niin kehollisissa kuin sielullisissa asioissa. Itsensä laiminlyöminen johtaa ennen pitkää elimistön happamoitumiseen, kehon epätasapainoisuuteen ja mielen järkkymiseen.

Rakkaus hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Itseään rakastava ihminen myös kunnioittaa itseään kokonaisvaltaisesti. Tällainen henkilö haluaa vaalia kehonsa hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itseään rakastava ihminen huokuu sisäistä kauneutta, varmuutta ja on yleensä terve.

Uskon, että useimmat sairautemme ovat alkujaan lähtöisin tunteistamme. Pelko, suru, viha tai katkeruus voi sairastuttaa meidät mitä erilaisimpiin sairauksiin. Negatiivisten ja itseään väheksyvien ajatusten voima on tuhoisa ja voi olla alkusyy ihottumiin, ruoansulatusongelmiin tai jopa syöpään. Negatiivisilla tunteilla on yhteys suolistoomme, sisäelimiimme ja itse asiassa jok’ikiseen soluumme ja sen sisäisiin toimintoihin. Negatiiviset tunteet toimivat kokijallaan hyvin itsetuhoisesti ja itseään toteuttavasti.

Päinvastoin kuin negatiiviset tunteet toimivat positiiviset ajatukset parantavasti. Pelkän ajatuksen voiman lisäksi positiivisesti ajattelevat ihmiset tekevät usein myös paljon enemmän konkreettisia tekoja sekä omaansa että muiden hyvinvointia ajatellen. Positiiviset ajatukset siirtyvät siis usein konkreettisiksi myönteisiksi teoiksi.

Kun rakastamme ja kunnioitamme itseämme, heijastuu se usein myös muihin kohtaamiimme ihmisiin, eläimiin ja ympäröivään luontoon. Itseään rakastava ihminen osaa rakastaa pyyteettömästi myös muita. Pyyteetön rakkaus on rakkautta, jolle emme vaadi mitään vastineeksi.

Kun olemme oppineet ensin rakastamaan itseämme sekä muita pyyteettömästi, voimme päästä kosketuksiin universaalin rakkauden kanssa. Tämä on rakkautta, joka ei rajoitu mihinkään yksittäiseen kohteeseen vaan on kaikkialle ulottuvaa syvää rakkautta. Ihminen, joka kokee tällaista rakkauden syvintä muotoa, tuntee kiitollisuutta kaikkea kohtaan. Tällaisessa tilassa ihminen on tasapainoinen, seesteinen ja kokee sisäistä rauhaa.

Juuri tällainen sisäinen rauha ja rakkaus ovat niitä, mitä ihmiset tarvitsevat pysyäkseen terveinä, kyetäkseen nauttimaan läsnä olevasta hetkestä ja olemaan kiitollisia juuri siitä mitä heillä on.

Luonnollista!

Hei kaikille lukijoilleni ja ihanaa uuden vuoden alkua!

Moni teistä on jo odotellut pitkään ja hartaasti uusia blogi-kirjoituksiani. Kiitos kannustuksesta ja kärsivällisyydestä!

Uusi vuosi tuo mukanaan kaikkea uutta ja jännittävää. Itselleni tämä vuosi tulee olemaan varsin merkityksellinen, sillä päivän valon saa maaliskuussa uusi ravintotietokirjani. Kirja kantaa nimeä Luonnollista! Syömisen syvin olemus. Tieto-osuuden lisäksi kirja sisältää paljon reseptejä valokuvineen. Olen pyrkinyt rakentamaan kirjan niin, että sen opastuksella jokaisen on helppo ryhtyä rakentamaan omaa terveellistä elämäntapaansa kehoaan kuunnellen.

Kirja ei lopu takakansiin, vaan kirjalle tullaan rakentamaan omat nettisivut. Sivuilla kirja jatkaa lukijansa kanssa matkaa elämäntapamuutokseen ja sivuilla tullaan jakamaan tärkeää lisätietomateriaalia. Lisäksi sivuilla on tehtäväosioita, joiden tarkoitus on helpottaa elämäntapamuutoksessa ja oman kehon kuuntelussa.

Tarkemman kirjaesittelyn pääset lukemaan täältä. Internet-sivusto avautuu kirjani julkaisun jälkeen eli maaliskuussa. Tarkempi päivä ei ole vielä tiedossa, mutta tästä ilmoittelen teille lähempänä. Sen osoite tulee kuitenkin olemaan www.luonnollista.com.

Uskon kirjan sisältävän paljon mielenkiintoista luettavaa teille, jotka olette tykänneet lukea blogi-kirjoituksiani. Tämä kirja ja sen ympärille luomani internetsivusto tulee varmasti korvaamaan monin verroin kärsivällisyytenne kirjoitusteni odottelusta. Nyt saatte luettavaa roppakaupalla! :)

Tämän ihanammin ei voi uusi aika enää alkaa!

Mikä on sinun suolistotyyppisi?

Terveyden ja hyvän immuniteetin tärkeimpiä ylläpitäjiä ovat suoliston kunto ja siellä vallitseva bakteerikanta. Bakteerit osallistuvat vahvasti ruoansulatusprosessiin, jonka vuoksi niiden toiminta ja vaikutukset heijastuvat moniin sisäisiin toimintoihimme. Sisäiset toimintomme puolestaan määräävät sen miltä näytämme sekä fyysisesti että miten voimme henkisesti.

Tapanani on sanoa, että mahdollisten terveysongelmien alkusyy löytyy melkein aina suolistosta ja/tai mielestä. Voimme vaikuttaa vallitsevaan bakteerikantaan ravitsemuksella ja muilla elintavoillamme. Sen lisäksi meillä jokaisella on jo luonnostaan vallalla tietyntyyppinen suoliston bakteerikanta, joka voi altistaa meidät tietyntyyppisille sairauksille ja oiretiloille tai vastaavasti tukea ja edistää terveyttämme.

Erilaiset bakteerit käyttävät ravinnokseen erityyppisiä raaka-aineita. Tiedämme, että maitohappobakteereita sisältäviä raaka-aineita nauttimalla voimme edistää hyvien bakteerien kasvua ja toimintaa suolistossamme. Vastaavasti jalostetulla ruoalla, lääkkeillä, allergisoivilla aineilla ja muilla kemikaaleilla voimme saada aikaan valtavaa tuhoa omassa suolistossamme. Tällöin hyvien bakteerien tuhoutumisen lisäksi kärsivät suoliston limakalvot ja epiteelisolut.

Tämä blogitekstini on tuttua ja kerrattua asiaa aikaisemmin maitohappobakteereista kirjoittamistani artikkeleista. Tämän saatteen myötä voitte linkata itsenne varsinaiseen artikkeliin, joka on julkaistu

Askel Elämään- valmennuskoulutus

Kaipaatko opastusta ruokavaliosi suunnitteluun ja kehon kuunteluun?

Tarvitsetko käytännönopetusta uusien ruokien teossa ja villivihannesten keruussa?

Oletko kiinnostunut ravitsemuksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista?


Nyt on viimeinen mahdollisuus ilmoittautua Askel Elämään- valmennuskoulutukseen. Ilmoittautumiset ovat käynnissä perjantaihin 20.5. asti. Tarkemmin koulutukseen voi tutustua

Kemikaalicocktail

Jokainen meistä haluaisi varmasti pysyä aina terveenä ja vieläpä kenties elää mahdollisimman pitkään. On selvää, että terveellinen elämäntyyli voi antaa hyvätkin mahdollisuudet elinvoimaisuuteen. Länsimaisesta elämäntyylistä ja ruokavaliosta on monta askelta terveelliseen elämään.

Vaikka ihanteellisia ruokavaliota on niin monta kuin on ihmisiäkin, on terveellisessä ruokavaliossa jokaisella myös paljon yhteistä. Mielestäni ensimmäinen ja tärkein askel kohti terveellisempää elämää on kaikenlaisten kemikaalien eliminoiminen. Täysin kemikaalittomaan elämään tuskin kukaan enää kykenee, sillä koko maapallo on jo sen verran saastunut ja kemikaalit levinneet joka maankolkkaan ja maaperään. Kuitenkin on vielä paljon mitä voimme tehdä minimoidaksemme kemikaalikuormaamme.

On erittäin surullista huomata, kuinka korruptoitunutta kaikki on nykymaailmassa. Kaikkea hallitsee raha ja vallanhimo. Näiden ahneuksien alle jäävät todellinen auttamisenhalu, rehellisyys ja luottamus. Miten tämä sitten liittyy ravitsemukseen, terveyteen ja kemikaaleihin? Enemmän kuin uskoisikaan, sillä se hallitsee miltei kaikkea. On hyvin yleistä, ettei tieteellisiin tutkimuksiin ole enää luottamista. sillä suurin osa maailmalla julkaistuista tutkimuksista ovat puolueellisia. Aiheesta kiinnostuneita suosittelen katsomaan parituntisen dokumentin ”Terveys lautasella” YLE Areenasta.

Samainen dokumentti nostaa hyvin esille myös toisen seikan, joka tekee kemikaalien vaarallisuuden/vaarattomuuden tutkimisen miltei mahdottomaksi. Nykyinen käytäntö on, että tietyn kemikaalin ADI-arvoa laskettaessa koe-eläin altistetaan vain tälle yhdelle kemikaalille. Annoksia testaamalla tutkijaryhmä voi saavuttaa jonkun lukeman, minkä pitäisi käytännössä olla haitaton. Testit ovat hyvin epäluotettavia, sillä ihmisten yksilölliset erot ovat paljon suurempia kuin tietyllä eläinrodulla eikä kukaan ole oikeasti pystynyt tutkimaan, miten ihmis- tai eläinkeho käyttäytyy altistukseen pitkällä aikavälillä. Oma näkökantani on, että kemikaalit ovat pieninäkin annoksina hyvin myrkyllisiä ja sairauksille altistavia.

Huolestuttavinta kaikessa on kuitenkin se, ettei meistä kukaan altistu vain yhdelle kemikaalille vaan elimistöissämme virtaa valtava kemikaalicocktail. Edellä mainitussa dokumentissa eräs tutkijaryhmä tutki kolmen kemikaalin ristivaikutuksia, joista mikään yksistään ei tutkimusten mukaan lisännyt sairausriskiä. Kuitenkin koe-eläinten altistuttua kolmelle kemikaalille yhtä aikaa kohosi riski 60 prosenttiin! Kemikaalicocktailissa ei enää päde mikään matemaattinen kaava, vaan yhtälö on arvaamaton ja yksikin yhtälö voi olla kohtalokas.





Se, mitä kemikaalien ristireaktiot aiheuttavat jokaisen meidän elimistöllemme ei ole summa kolmesta kemikaalista, vaan kymmenistä, sadoista ja jopa tuhansista. Ei siis mikään ihme, että eri sairaustilastot sen kuin kasvavat kasvamistaan.

Jokaisella on kuitenkin onneksi vapaus valita ja ostaa lisäaineettomia tuotteita, vai onko? Valitettavasti ahneus käy jo ylitsepääsemättömäksi ja kansalaisia huijataan isolla kädellä. YLE uutisoi juuri tällä viikolla siitä, kuinka ruokateollisuus on alkanut kuluttajien tietoisuuden lisääntyessä kiertää pakkausten lisäainemerkintöjä.

”Monet lisäaineet on merkitty elintarvikepakkauksiin E-numeroin. Nyt ihmiset ovat oppineet varomaan näitä E-numeroita, joten ruokateollisuus on keksinyt kiertää ne ujuttamalla tuotteisiin samoja kemikaaleja toisilla nimillä.”, kirjoittaa YLE uutiset.

Kyllä liikutaan jo lähellä ihmisten huijausta, sanoo YLE:n haastattelema Seppo Heiskanen, joka toimii Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtajana. Koko jutun voit lukea täältä.



Lisäaineiden lisäksi saamme aimo joukon kemikaaleja kaikenlaisista lannoitteista ja torjunta-aineista. Luomu- ja biodynaamisesti viljellyt tuotteet ovat todellakin rahansa arvoisia, jos vaakakupissamme on oma terveytemme. Olisi ihanteellista, jos kuluttaja voisi valita kaikki käyttämänsä tuotteet kaupan luomuosastolta. Näin ei kuitenkaan käytännössä aina ole. Tohtori Mercola on listannut internet-sivustollaan tavanomaisesti tuotettujen kasvisten ja hedelmien ryhmästä ne, joissa on suurimmat torjunta-ainejäämät.

• persikka
• omena
• paprika
• selleri
• nektariini
• mansikka
• kirsikka
• salaatti
• greippi
• pinaatti
• peruna


Samassa listauksessa löytyy myös raaka-aineet, jotka sisältävät vähiten kemikaalijäämiä.

• parsakaali
• munakoiso
• kaali
• banaani
• kiivi
• parsa
• herne
• mango
• ananas
• maissi
• avokado
• sipuli

Sivusto on Yhdysvaltalainen, mutta uskoakseni samaa tilastoa voidaan hyödyntää myös Suomessa ja Euroopassa.


Se, miten voimme vaikuttaa kemikaalikuormaamme, on valitsemalla kokonaisia tuoreita raaka-aineita, joita ei ole jalostettu ja pakattu valmispakkauksiin. Suosi metsänantimia parhaasi mukaan ja kaupan hyllyiltä valitse luomua tai biodynaamisesti viljeltyä. Opettele nauttimaan ruoanlaitosta ja arvostamaan raaka-aineiden laatua ja takaan, että ateriasi on suurempi makuelämys kuin yksikään kaupan valmisateria.

Joy for Life Retreat Ruotsissa

Vuoden takainen Victoria Boutenkon luento Suomessa saa jatkoa uudessa laajennetussa muodossa Ruotsin maalla. Victoria perheineen järjestää viikon mittaisen retriitin kauniissa Mundekullan kurssikeskuksessa.

Tarkempia tietoja kurssisisällöstä englanniksi seuraavassa:


Joy for Life Retreat in Sweden

Seven days of green smoothies by Victoria Boutenko and
The Work of Byron Katie, presented by Tom Compton
June 6th (Monday) to June 12th (Sunday), 2011

Our retreat in Sweden will be held at Mundekulla Retreat Center, peacefully and beautifully located.



At the Joy for Life Retreat, our days are packed with activities. Green smoothies made from fresh organic produce, are served four times daily and documentaries from Victoria’s personal collection are shown on a big screen every evening.

Victoria Boutenko lectures twice a day. Some of the topics she covers include:
• Understanding Detox
• The Self-Healing Ability of the Body
• History of Eating
• Strengthening Immunity
• Taking Care of Skin, Hair, Teeth and Eyes
• The Nutritional Value of Greens
• Travelling with Raw Foods
• Women’s Health
• Organic vs. Conventional
• Raw Food on a Budget
• Parasites
• Colon Health
• Q & A

Tom Compton guides the daily workshops introducing the work of Byron Katie, which help:
• To identify stressful thoughts
• To question stressful thoughts
• To live with less fear
• To minimize stress in everyday life
• To resolve conflicts
• To improve relationships

Valya Boutenko teaches a morning fitness program and yoga. She also lectures on
• Food Demo: Green Smoothies for Any Occasion
• Restoring Vision Naturally
• Helping Children Become Healthy
• Q & A

Sergei Boutenko leads a variety of workshops:
• Wild Edible Walk
• The Nutritional Superiority of Greens
• Salsa Dancing
• Short distance hikes
• Q & A

Uudet kuviot

Vuosi on alkanut uusilla kuvioilla. En yleensä kirjoita blogiini sen kummemmin työkuvioistani, sillä blogini ei ole mainostarkoitukseen vaan terveystiedon jakamiseen. Kuitenkin työstäni ravintoneuvojana johtuen nämä kaksi asiaa nivoutuvat yhteen.

Tästä syystä ajattelin ilmoittaa teille kaikille lukijoille uudet yhteystietoni sekä uuden internetsivustoni osoitteen. Ravitsemuksesta kiinnostuneille sieltä voi löytyä jotain ajankohtaista ja tarpeellista tietoa. Tervetuloa siis vierailemaan sivuillani

Sivuilta löytyvät myös päivitetyt yhteystietoni.

TV-vinkki

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon maitohappobakteereista, niiden tärkeydestä ja siitä, kuinka syömämme ruoka muuttaa suoliston bakteerikantaa sille suotuisaksi tai haitalliseksi riippuen syömästämme ruoasta. On selvää, että syömämme ravinto vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti ja voi muuttaa solujamme ja geenejämme.

Aiheeseen liittyvä hyvä TV-dokumentti "Ravinto ja geenit" esitettiin maanantaina YLEllä. Kyseinen PRISMA dokumentti on nähtävissä YLEAREENAssa kuukauden ajan.

Toinen mielenkiintoinen ja suosittelun arvoinen dokumentti on Tiededokumentti: Tappava kalsium. Myös tämän dokumentin löytää uusintana YLEAREENAsta vielä reilun viikon ajan.

Antoisia katseluhetkiä!

Mitä sinulle on kehon kuuntelu?

Kehon kuuntelun määritteleminen tai kuvaaminen on mielestäni vaikeaa ja jää usein hyvin epämääräisiksi sanoiksi. Näistä lukijan voi olla vaikea ammentaa mitään selkeää omaan elämään ja kokemusmaailmaan. Konkreettisemmat käytännön esimerkit sen sijaan toimivat usein kaikessa paljon selkeämmin.

Oma kokemus on rikkaampaa kuin mikään muu. Sitä ei voi kukaan kumota tai sinulta viedä. Haluaisinkin sinun osallistuvan tämän aiheen käsittelyyn jakamalla kommenttiosuuteen oma kokemuksesi kehon kuuntelusta. Esimerkki kokemus voi liittyä niin ravitsemukseen kuin muihinkin hyvinvoinnin osa-alueisiin.

Kokemusten jakaminen rikastuttaa elämää. Voimme kaikki oppia niin paljon toisiltamme. Jos ei muuta, niin ainakin sen, miten eri tavoin jokainen meistä voi reagoida eri asioihin ja silti olemme kaikki ”normaaleja”. On normaalia olla erilainen. Aivan samoin kuin joka ikinen lumihiutale on uniikki oma yksilönsä.

En pohjusta aihetta tämän enempää, vaan annan puheenvuoron teille. Ole hyvä, sana on vapaa. :)

BALANSSIA, BALANSSIA, BALANSSIA!

Edellisen artikkelini suuri kommenttimäärä johdatteli minut tämänpäiväiseen aiheeseen. Ihmiset ovat nykyään erittäin kiinnostuneita terveydestä ja ihanteellisen ruokavalion löytämisestä. Se on ihanaa!
Mutta… samaan aikaan ihmiset menevät yhä enemmän ymmälleen kaiken tiedon ja mediamylläkän seurauksena. Mikä on oikeastaan totta ja mikä ei? Miten meidän tulisi syödä, kun toinen taho sanoo toista ja toinen toista?

Median ongelma on mielestäni se, ettei se kykene koskaan tuomaan laaja-alaista näkökulmaa asioihin. Jokaisessa mediakeskustelussa, julkaisussa tai muussa formaatissa aika ja mitta ovat rajallisia, jolloin halutaan tarttua yhteen asiaan tai näkökulmaan. Tämä on huomattu mm. viimeaikaisissa rasvakeskusteluissa. Kun puolletaan yhtä asiaa, kuulostaa se yleensä toisen asian kumoamiselta. Tästähän harvoin, varsinkaan ravitsemuksessa, on kyse.


Kaikessa on kyse balanssista. Luonto yrittää tasapainoilla koko ajan ääriolosuhteiden kanssa. Samoin ihmiskeho (olemmehan osa luontoa) pyrkii koko ajan mahdollisimman tasapainoiseen tilaan. Eri hetkinä tasapainoisen tilan saavuttaminen vaatii erityyppisten asioiden muokkaamista.

Miten sitten voimme tietää, mitä, milloin ja miten meidän tulisi tasapainottaa kehomme tilaa? Kehon epätasapainotilat välittyvät hienovaraisina viesteinä eri puolille kehoa, jonka me kykenemme tuntemaan aivojen välityksellä. Viestit voivat olla pieniä tai isoja fyysisiä tuntemuksia tai vain hiljaista sisäistä ääntä, joka yrittää kertoa sinulle jotain kehosi tilasta.

On hyvin vaikea yrittää selittää mitä kehon tulkinta ja sisäinen ääni ovat, sillä viestit ovat joka kerta ja joka ihmisellä omanlaisiaan. Kuulostaa erittäin vaikealta ja loputtomalta suolta, vai mitä? Sitä se voi aluksi ollakin ennen kuin opimme kehon kieltä. Kehon kielen opetteleminen ja sille herkistyminen kannattaa, sillä oma kehosi on ainut oikea ja luotettava viestien antaja. Mitä suuremmiksi mestareiksi tulemme oman kehon tulkinnassa, sitä helpompaa meidän on valita päivittäiset ruoka-aineemme, syömämme ruoan määrä, lepohetkemme, päivän aktiviteettimme, sosiaaliset kanssakäymisemme jne.

Keho antaa viestejä jokaiseen tilanteeseen elämässäsi. Keho on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, joka ei rajoitu pelkästään fyysiseen olomuotoon. Ihmiskehoa voidaan tarkastella sekä fyysisellä, psyykkisellä, mentaalisella että henkisellä tasolla. Keho pyrkii huolehtimaan jokaisen näiden tason balanssista, joka antaa jälleen lisähaastetta viestien kuunteluun. Nyt ei liikutakaan vain yhdellä tasolla, eikä edes 3D muodossa ;), vaan äärettömillä taajuuksilla, joita pienet ihmisaivomme yrittävät epätoivoisesti tulkita ja ymmärtää.

Jotta asia olisi helpompi ymmärtää, otan esimerkin ravitsemuksesta. Kuvitellaan, että henkilö nauttii ainoastaan maailman ravintorikkaimpia raaka-aineita, joista hän koostaa päivittäiset ateriansa. Raaka-aineet hän on valinnut tutkimuslähteisiin ja teorioihin vedoten, joiden kriteerinä ovat olleet korkeat ravinnepitoisuudet. Muutama kuukausi hän elää kuin olisi elämänsä voimissaan täynnä energiaa, voimaa ja kestävyyttä. Samainen ravinto on voinut ruokkia myös hänen mieltään sisäisesti ja hän pursuaa iloa, naurua ja valoa. Kuitenkin muutaman kuukauden päästä olo ei tunnu enää samalta ja energiataso alkaa hiipua. Mitä on oikein tapahtunut?

Kyseisessä tilanteessa kehon balanssi on järkkynyt. Hetken aikaa hänelle ihanteellinen ravinto ei jostain syystä enää olekaan se optimaalisin, vaikka kaikki teoriassa näyttää edelleen hyvältä ja ravinteita saadaan yllin kyllin. Ravinnossa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään yleisimmin tunnetuista ravinteista, vaan paljon monimutkaisemmasta kokonaisuudesta ja tiedon ja energian välityksestä. Lisäksi muuttuvia tekijöitä on ympärillämme koko ajan. Maailma ja elämä eivät ole stabiili tila, joka pysähtyisi maksimaalisen ja optimitilan saavuttaessaan. Mikään ei ole varmempaa kuin se, että kaikki muuttuu koko ajan. Muuttuvia tekijöitä on miljoonia ajatusten ja tunteiden muuttumisesta sääolosuhteiden muuttumiseen ja kaikkea siltä väliltä. Ihmismieli on siitä kummallinen, että se pyrkii koko ajan näennäisturvalliseen. Yleensä tähän käytetään keinona hallintaa, kontrollointia sekä liikaa järkeilyä. Teoria kuitenkin usein kumoutuu käytännössä, sillä oikeanlaisen teorian koostaminen on miltei mahdottomuus miljoonista osatekijöistä, joista jokainen vieläpä muuttuu koko ajan ja kaikki reaktiot ovat seuraamuksia juuri tapahtuneiden triljoonien eri reaktioiden summasta. Tätä tämä elämä siis on eikä kaikkea mielestäni edes kannata yrittää ymmärtää. Kuuntelemalla kehosi sisäistä ääntä, olet kuitenkin todennäköisimmin oikealla polulla. Kaikki riippuu siitä, tulkitsitko sen lähettämiä viestejä oikein.

Ennen kuin olen jo kohta itsekin aivan sekaisin ja ymmälläni, on kai parempi lopettaa tämä artikkeli. Vaikka sunnuntai on hyvä päivä antaa mielen ollakin hieman sekaisin, ennen huomista työpäivää. ;D

Loppuun haluan kuitenkin siis vielä painottaa, että asiantuntijat, ravintoterapeutit ja tutkijat (jos tekevät työtä sydämestään) ovat ihmisten apuna ja voivat kyetä opastamaan oikeiden lähteiden juurelle; lähteille, jotka ravitsevat koko kehoasi ja avartavat kykyäsi kuunnella kehon viestejä. Lisäksi pätevä opastaja ei koskaan väitä, että hän on oikeassa vaan antaa vinkkejä korostaen, että jokainen meistä voi vain itse olla oman kehontulkintansa mestari ja löytää ihanteellisen ravitsemuksen ja terveyden kuhunkin elämäntilanteeseen.

KAAKAON SULOINEN KIROUS

Seuraava artikkelini tulee jakamaan varmasti paljon mielipiteitä. Mutta niinhän kaikki, mihin ihmisillä on vahva tunneside. Hassua kyllä, mutta kaakao on yksi sellainen.

Kaakaon positiivisista vaikutuksista on kirjoitettu paljon, sillä onhan kaakao tämän hetken ykköstrendi. Näin ainakin jos seuraamme superfood luennoitsijoita, jotka ovat löytäneet tiensä myös valtamedioihin. Kaakaohuumassaan monikaan ei tunnu kyseenalaistavan millään tavalla sen mahdollisesti suuriakin haitallisia vaikutuksia.

Ensimmäiseksi on hyvä huomioida, ettei mikään eläin luonnossa syö kaakaopapua. Myöskään alkuperäiskansat eivät suinkaan käyttäneet sitä ravinnollisiin tarkoituksiinsa ruoka-aineena tai ravintolisänä. Sen sijaan he kyllä nauttivat itse hedelmiä, joka ympäröi papua. Näiden heimojen keskuudessa kitkerät ja karvaat pavut tunnettiin erityisesti niiden huumaavasta ja hallusinaatioita aiheuttavista vaikutuksistaan. Papuja hyödynnettiinkin vain satunnaisesti erilaisissa pyhissä rituaaleissa, joissa kaakaota käytettiin osana heidän keitoksiaan. Hallusinaatioiden ohella erittäin suuret määrät kaakaota voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin LSD ja hasis. Kaakaon nauttimisesta aiheutuvat oireet eivät sinällään yllätä, sillä se stimuloi aivoja samoissa osissa kuin monet muutkin huumeet.

Vaikka kaakaopapu ei ole yhtä vahva huume kuin monet muut, on sen vahvuus kuitenkin sitä luokkaa, että se aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Juuri moni riippuvuudelle altistunut ei tahdo myöntää sen negatiivisia vaikutuksia. Toisaalta taas kaakaota markkinoiville tahoille se on riippuvuutta aiheuttavan piirteensä ansiosta mainio myyntikohde ja suuri rahantulolähde, sillä kerran kaakaoon koukuttunut palaa aina ostamaan lisää.

Edellä mainitut huumaavat vaikutukset tulevat vain suurista kaakaomääristä, joita harva syö todellisuudessa kerralla. Kuitenkin moni tuntuu nauttivan kaakaota ja siitä tehtyä raakasuklaata osana aterioitaan korvatakseen sillä muuta päivittäistä ravitsemusta. On kuitenkin hyvä ymmärtää yksi asia: Kaakaota tulisi nauttia vain satunnaisesti huvittelu ja herkuttelu mielessä, eikä se ole superruokaa, jolla voidaan korvata aterioita ja oikeasti terveellisiä perusraaka-aineita. Toki kaakao sisältää myös joitakin ravinteita, mutta koska sitä ei suositella (eikä voi) nautittavaksi suuria määriä, ei se tuo merkittävää lisää ravitsemukseen.

Myöskään alkuperäisissä elävän ravinnon opeissa kaakaota ei ole pidetty sopivana ja terveellisenä raaka-aineena. Nykyisin raakaravinnon resepteihin se on tullut korvaamaan aluksi epäterveellisten jaloste- ja kemikaaliherkkujen osuutta. Nyttemmin asia on kuitenkin tuntunut lähtevän ikään kuin käsistä ja moni syö kaakaota jopa päivittäin mieltäen sen jotenkin välttämättömäksi aineeksi optimaalista terveyttä tavoiteltaessa.

Ravitsemusopeissa kaakaota on vältetty monestakin syystä. Ensinnäkin se on elimistöä happamoittava, joka ei tue liiallisesti nautittuna ihanteellista happo-emästasapainon ylläpitämistä. Elimistön puhdistautumiseen happo-emästasapainon ohella liittyy myös maksan kunto ja puhtaus. Kaakao on maksalle hyvin myrkyllistä, ja sen pitkäaikainen käyttö kohottaa maksan ja veren myrkkypitoisuuksia, jotka puolestaan voivat aiheuttaa päänsärkyä, mielialavaihteluita, vihan purkauksia, väkivaltaa, masennusta, harhoja ja huimausta. Muita kaakaon suuren käytön aiheuttamia oireita ovat vakava riippuvuus, seksuaalihäiriöt, väkivaltaisuus, merkityksettömyyden tunne ja haluttomuus tarttua asioihin. Kyseiset oireet johtuvat monestakin tekijästä. Yksi vahva osasyy on kaakaon sisältämä kofeiini ja teobromiini, jotka ovat molemmat haitallisia aineita aiheuttaen muun muassa niin sanottua valepiristystä. Kaakaon syönnistä johtuva pirteys on siis harhaa ja johtuu itse asiassa kehon vastareaktiosta elimistölle aiheutuvalle stressille, joita seuraa kun keho yrittää päästä eroon kaakaon sisältämistä myrkyistä. Se, mitä ihminen kokee lisääntyneenä energiana, on kehon tehokäynnillä oleva koneisto, joka yrittää tasapainottaa elimistön omaa tilaa. Hieman samankaltainen olotila aiheutuu myös muusta stressistä, joka saattaa ensin kehon hypertilaan, jonka jälkeen tapahtuu väistämättä romahdus.

Koska kaakao toimii vahvana stimulanttina, se kiihottaa myös munuaisten ja lisämunuaisten toimintaa. Jatkuessaan se voi aiheuttaa painajaisia, unettomuutta, vapinaa ja äärimmäisiä energianvaihteluita. Suurten rasvamäärien kanssa nautittuna kaakao tukkii vahvasti myrkkyjä elimistöön ja on lisäksi äärimmäisen vaikea pala ruoansulatukselle.

Usein kaakaon sisältämän kofeiinin ja teobromiinin haittavaikutuksia vähätellään tai jopa kumotaan siten, ettei raakakaakao vaikuttaisi samalla tavalla kuin kuumennettu versionsa. Tämä on sikäli koomista, sillä samaiset henkilöt nauttivat ja mainostavat raakakaakaota juuri sen vahvasti stimuloivan vaikutuksen vuoksi. Väitteelle ei tunnu muutoinkaan olevan perusteita, sillä todellisuudessa juuri raakapavuista aiheutuvat oireet ovat vielä suuremmat kuin kuumennetun kaakaon. Myös monet myrkylliset vaikutukset ovat tutkimusten ja kokemusten mukaan paljon vahvempia raakapapuja nautittaessa. Lukuisten ihmisten kokemien ikävien sivuvaikutusten johdosta monet eivät pidäkään kaakaota superruokana. Toisilla oireet ilmenevät heti jo pienistäkin määristä, toiset huomaavat ne vasta vuosien käytön jälkeen.

Kehotukseni kuuluukin, että tunnustelkaa miten kaakao teissä oikeasti vaikuttaa; ei hetkellisellä superfiiliksellä vaan pitkällä tähtäimellä katsottuna. Ja edelleenkään ei pieni määrä silloin tällöin nautittuna varmasti elimistölle hallaa tee, mutta suurten käyttöjen kohdalla suosittelen varovaisuutta. Herkkunakin se peittoaa mennen tullen perinteiset kemikaalicocktailkarkit. Kaakaon sijaan suosittelen kuitenkin koittamaan carobia, joka antaa herkkuihin toivottua suklaista makua ilman sivuvaikutuksia.
Kaakaon mainostettuja antioksidantteja ja magnesiumia me saamme kuitenkin vallan hyvin paljon terveellisemmistäkin raaka-aineista. :)

TERVEYDEN SALAISUUS

Otsikkoni lupaa paljon, eikö totta? Aikaisemmat artikkelini painottavat toistuvasti marjojen, hedelmien, lehtivihannesten sekä muiden kasvisten tärkeyttä ruokavaliossamme. Olen korostanut määrällisesti suuren kasvikunnanlähteiden kulutuksen muokkaavan vahvasti suolistomme bakteerikantaa, jolla taas puolestaan on suuri vaikutus immuniteettiimme, ravinteiden imeytymiseen, myrkkyjen poistoon ja koko elinvoimaisuuteemme. Suolistosta (mm. optimaalisen ruoansulatuksen ja oikean bakteerikannan avulla) ravinteet imeytyvät vereen.

Veri on se, joka kaikkein vahvimmin vaikuttaa terveydentilaamme. Tämän vuoksi veren pH, siinä olevien ravinteiden määrä sekä puhtaus (mahdollisimman vähän vieraita aineita, kuten kemikaaleja) ovat avain asemassa terveyden saavuttamisessa. Jos jokin näistä järkkyy pahasti, kuolemme.

Elimistömme on jatkuvasti altis vieraille aineille, joiden aggressiivinen käyttäytyminen johtaa vakaviin sairauksiin, kuten syöpään. Onko kuitenkaan mitään, mitä voisimme tehdä suojellaksemme kehoa näiltä toistuvilta hyökkäyksiltä? Kyllä, on paljonkin mitä voimme tehdä. Ei kuitenkaan riitä, että toimimme vasta kun sairaudet ovat ottaneet ylivallan elimistössämme. Keholle on annettava sen tarvitsemia ravinteita jatkuvasti, jotta se kykenee optimaaliseen suoritukseensa.

Vaikka tiedämme jo jotain kasviskunnan lähteiden sisältämistä aineista ja kemiallisista rakenteista, olemme tosiasiassa vielä aivan matkan alussa. Tuskin koskaan pääsemme käsiksi kaikkiin luonnon luomiin ihmeellisyyksiin, mutta voimme jo kiistatta todeta luonnon omien antimien sisältävän erittäin voimakkaita terapeuttisia aineita, jotka käyttäytyvät elimistössä lääkkeen tavoin.

Parantava voima on vain kasvikunnan raaka-aineissa ja toimii kaiken pohjana koostettaessa terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota. Sen vuoksi kasvisten, marjojen, hedelmien ja lehtivihannesten osuus päivittäisestä ravitsemuksesta tulisi olla vähintään 75 %. Minkään raaka-aineen teho ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä, jos nautimme vain jonkin eristetyn osan alkuperäistuotteesta tai raaka-aine on prosessoitu. Näin ollen mikään vitamiinipilleri, kuitujauhe, purkkiruoka tai edes kemiallisesti valmistettu maitohappobakteerivalmiste ei kykene samaan suoritukseen kuin luonnollinen luonnon jo täydelliseksi muokkaama raaka-aine. Täyteen kypsyyteen päästessään hedelmä tai kasvis on täydellinen pakkaus, jonka tehokkuus on aivan omaa luokkaansa. Jos eriytämme jonkin aineen (kuten vitamiinin) alkuperäislähteestä, uupuu valtaosa sen toimimiseen tarvittavia aineita, joita tiede ei ole vielä edes pystynyt löytämään. Sen sijaan tukeutumalla jalostamattomiin luonnonmukaisesti tuotettuihin alkuperäisraaka-aineisiin voimme luottaa sen toimivan kehomme parhaaksi juuri oikealla luonnon tarkoittamalla tavalla, joka käytännössä tarkoittaa mm. ravinteiden oikeaa (muttei liiallista) imeytymistä ja kehon taistelua vieraita partikkeleita vastaan.

ELIMISTÖ KAIPAA PUHDISTAUTUMISTA

Moni haluaa aloittaa vuotensa puhdistautumisella. Toinen paastojen ja puhdistuskuurien suosittu ajankohta on kevät, jolloin ihmiset haluavat päästä bikinikuntoon ja vaatekerrosten vähenemisen myötä alkavat taas kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä.

Oikeassa kehon puhdistautumisessa ei ole kuitenkaan kyse viikon kuurista, vaan sen tulisi kuulua jokapäiväiseen elämäämme, mikäli haluamme saavuttaa pysyviä ja terveyttäviä tuloksia. Vaikka puhdistautumisen hyödyt näkyvät myös ulkoisesti, hiusten, kynsien ja ihon kunnossa, ovat sisäiset, syvät vaikutukset vielä merkittävämpiä. Jos keho on puhdas ja emäksinen, on se tie terveyteen, sillä sairaudet syntyvät vain happamaan kehoon.



RAVINNON SUURI VAIKUTUS

Kehon puhdistautumisen työkalut yksinkertaisuudessaan ovat puhdistavat ja ravitsevat ruoka-aineet sekä kehon puhdistuselinten aktivoiminen. Korvaamalla kehoa kuormittavat ruoat ravitsevilla ja puhdistavilla vaihtoehdoilla autat elimistöä myös voimauttamaan sen omia puhdistuselimiä, kuten munuaisia, maksaa ja suolistoa, maksimaaliseen suorituskykyyn.

Hedelmät, marjat, lehtivihannekset ja kasvikset ovat parhaita puhdistavia ruokia niiden suuren ravintopitoisuuden sekä kuitupitoisuuden ansiosta, joka on erityisen tärkeää säännöllisen suolen toiminnassa. Lisäksi ne ovat ruoansulatukselle helposti sulatettavaa ravintoa, joka säästää siten elimistöämme. Hedelmien, marjojen, lehtivihannesten ja kasvisten osuus tulisi olla vähintään 75 % päivittäisestä ruokavaliostamme oikean happo-emästasapainon, puhdistumisen ja oikean suoliston bakteerikannan ylläpitämiseksi.

Myös veden juominen on erittäin tärkeää. Vesi toimii kuin pesuvetenä, jota ilman kuonat eivät voi liikkua pois kehosta. Toki täytyy myös muistaa, että veden laadulla on merkitystä. Saastunut ja likainen vesi tuo kehoomme vain lisää kemikaaleja ja kuormittaa jo ennestään kuonaantunutta elimistöä. Puhtainta on lähdevesi, jota säilytetään lasipullossa. Vettä suositellaan päivittäin juotavaksi 1 litra 25 kiloa kohden. Kookkaammat ihmiset siis tarvitsevat enemmän vettä päivittäin tukeakseen ruoansulatuksen ja kehon toimintaa.

Ruokia, joita suositellaan välttämään, ovat kaikenlaiset jalosteet ja valmisteet, kemikaalit, tehotuotettujen eläinten liha, rasvaiset ja sokeriset/suolaiset ruoat, alkoholi, tupakka ja kaikki kofeiinia sisältävät tuotteet, kuten kahvi, teet ja erilaiset virvoitusjuomat. Suosi luomua aina kun mahdollista turhien kemikaalien välttämiseksi.



PIDÄ ITSESI AKTIIVISENA

Kehon luonnollinen puhdistus- ja kuonanpoistojärjestelmä toimii tehokkaammin, kun liikkuu ja polttaa kehon rasvaa. Myrkkyjen ensisijaisena varastointipaikkana toimivatkin juuri kehon rasvasolut. Myöhemmin ne siirtyvät yhä syvemmälle kehon soluihin aina sisäelimiin asti, jolloin yleensä ilmenee pikkuhiljaa yhä vakavampia sairauksia.

Kuonanpoiston lisäksi (hien ja paremman suolentoiminnan avulla) liikunta antaa parempaa oloa ja energisyyttä, sillä liikunta vapauttaa endorfiinia, mielihyvähormonia. Ideaalitilanteessa 75 % liikuntaan käytettävästä energiasta tulisi kohdistaa hengityksen, venyttelyn ja sisäisten lihasten harjoittamiseen, kuten pilateksessa, joogassa tai Qigongissa (Chi Kung). Loppu 25 % tulisi kohdistaa vahvistavaan ja kestävyyttä harjoittaviin lajeihin, kuten juoksu, vaellus, reipas kävely, hiihto tai uinti. Liikuntaa suositellaan päivittäin vähintään 30 minuuttia, mieluiten 1 tunti.

Kävely on ihmisen luontaisin liikuntamuoto, joka sopii yleensä kaikille. Pidemmillä vaelluksilla, joissa voimme yöpyä laavuissa, teltassa tai jopa makuupussiin kietoutuneena sammalmättäällä, pääsemme vielä ainutlaatuiseen yhteyteen luonnon kanssa ja moni kokee sen jopa hyvin meditatiivisena kokemuksena. Mitä lähemmäksi luontoa pääsemme ja mitä läsnä olevana pystymme olemaan, sitä vähemmän tarvitsemme tiedostettua meditatiivisen tilan aktivoimista.



PUHDISTA MIELESI

Puhdistautumisessa ei ole kyse vain fyysisestä kehosta, vaan myös mielen rentoutumisesta. Stressi, suru, katkeruus tai viha voivat olla yhtä myrkyttäviä tekijöitä kuin mitkä tahansa myrkylliset aineet. Itse asiassa suurin osa (jopa 80–90 %) kaikista oireistamme ja sairauksistamme ovat lähtöisin henkisten tekijöiden synnyttämistä fyysisistä oireista. Hyvinä mielen rentouttajina voivat toimia mm. musiikki, taide-elämykset, tanssi, kävely tai yksinkertaiset meditointiharjoitukset. On tärkeää myös päästää irti negatiivisista tunteista ja mielenhallitsijoista (kuten katkeruus, viha, kateus, riippuvuus, omistushalu jne.) ja keskittää ajatukset positiivisiin asioihin ja läsnä olevaan hetkeen. Yleensä mietimme liikaa mennyttä tai tulevaa ja unohdamme juuri tämän hetken. Kuitenkin vain tällä hetkellä on merkitystä.





ANNA AIKAA SYVÄLLE UNELLE

Voi syödä kuinka terveellisesti tahansa ja liikkua säännöllisesti, mutta jos keho ei saa tarpeeksi ja säännöllisesti laadukasta unta, ei voi koskaan saavuttaa optimaalista terveyttä ja hyvää oloa. Tämä johtuu siitä, että suuri joukko elimistön hyviä prosesseja tapahtuu meidän nukkuessamme. Unessa lihakset rentoutuvat, verenpaine laskee ja ruoansulatuksemme saa levähtää (edellyttäen, ettei henkilö ole syönyt raskaasti ennen nukkumaan menoa), jolloin elimistö voi keskittää energiansa välttämättömiin toimenpiteisiin, kuten ravinteiden imeyttämiseen, solujen korjaukseen ja niiden suvun jatkoon.

Salaisuus piilee niinkin yksinkertaisen seikan takana kuin 8 tunnin yöuni syvän unen aikaan, joka on klo: 21.00–6.00 välillä. Terveydellemme on parasta mennä joka päivä nukkumaan ja herätä samaan aikaan; myös viikonloppuisin. Toinen tärkeä asia on hengitysilmamme, joten kunnollinen makuuhuoneen tuuletus on hyvä tapa ennen nukkumaan menoa.




Tässä muutamia raaka-aineita, jotka vauhdittavat kehon puhdistautumista:

• sitruuna: sisältää yli 100 entsyymiä, huonoja bakteereita tappava, vahvasti emäksisöivä, puhdistava

• voikukka: puhdistaa maksaa, superravinteikas villivihannes (myös kaikki muut tummanvihreät lehtivihannekset)

• tuore inkivääri: laukaisee ruoansulatusjärjestelmän stressiä, sisältää ruoansulatusentsyymejä

• maa-artisokka: tehostaa sapen toimintaa ja ehkäisee ilmavaivoja

• vesikrassi: auttaa puhdistamaan verta, auttaa maksaa vapautumaan myrkyistä, sisältää hurjasti ravinteita

• hapankaali: sisältää luonnollisessa muodossa olevia hyviä suolistobakteereja, jotka tasapainottavat suolistoflooraa

TOMAATTI-SIPULISALAATTI, 1 annos lisukkeeksi

• 2 tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja
• 1 pieni sipuli tai ½ isosta sipulista (käytä mieleistäsi sipulilajiketta)
• pieni nippu tuoreita basilikan tai persiljan lehtiä
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ripaus ruususuolaa

Viipaloi sipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Lisää öljy ja suola ja sekoita. Suikaloi samoin tomaatit ja basilikan lehdet ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Sekoita. Voit antaa hetken makujen vetäytyä ja sipulien pehmentyä öljyssä.

Raakaruoka- ja elävän ravinnon ravintoloita metsästämässä

Olen alkanut tekemään listaa niin kotimaassa kuin maailmalla olevista raakaruoka- ja elävänravinnon ravintoloista.

Onko sinun paikkakunnallasi tai oletko maailmalla matkatessasi vieraillut ravintoloissa, joita voisit suositella listalleni?

Jotta saisin mahdollisimman kattavan listan, voit halutessasi lähettää ravintolan nimen ja osoitteen sähköpostiini miiasaastamoinen@hotmail.com tai suoraan kommenttiosuuteen. Lisäksi toivon saavani palautetta ravintola kokemuksestasi esim. ruoan tasosta, palvelusta, hintatasosta jne.

Kiitos jo etukäteen vastanneille! :)

Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille!

FLUORI

Olemme tottuneet kuulemaan, kuinka fluori on tärkeä hampaillemme. Hammastahnat on nykyään kyllästetty yhä suuremmilla fluoripitoisuuksilla ja lapsille syötetään fluoritabletteja. Lisäksi fluoria on yleisesti suuvesissä, hammaslangoissa, lääkkeissä, virvokejuomissa, oluissa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa ja erilaisissa tuhoaineissa. Myös pohjavedessä on fluoria alueittain vaihtelevia määriä. Mitä jos tämä ylenpalttinen fluorin saanti ei olisikaan elimistöllemme hyväksi, ei edes hampaillemme?


Fluori on myrkky, ei ravintoaine. Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin tuotettu, mutta myös luonnollinen fluori on suurina pitoisuuksina toksista, joka voi johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Fluorin onkin todettu olevan myrkyllisempää kuin lyijyn ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki.


Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin aggressiivinen ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun. Se häiritsee myös kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, mutta yhdistyy herkästi magnesiumin ja mangaanin ioneihin, joiden kautta se pääsee vahingoittamaan monen sadan entsyymin toimintaa. Entsyymijärjestelmien murtuminen häiritse puolestaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa.


Kaikki kehon elintoiminnat ovat riippuvaisia erilaisista entsyymeistä. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät, osa tuhoutuu kokonaan. Lipaasit, jotka ovat tärkeitä rasvan ruoansulatuksessa, sekä fosfataasit ovat fluorille erityisen herkkiä. Fluori aiheuttaa myös luuston fluoroosia. Tämä on tila, jossa ilmenee selkäkipua, ja josta kehittyy osteoporoosia ja niveltulehduksia. Entsyymien häiriintyminen voi johtaa myös lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa hermostoa, luuston kasvua ja maksan toimintaa, kun taas joidenkin aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia. Fluorin toiminta kehossa haittaa lisäksi proteiinien muodostumista.


Kun fluori tunkeutuu pehmytkudoksiin, se johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tästä ensimmäinen oire on huomattava väsymys. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen tyroksiini-hormonia, joka pitää yllä aineenvaihduntaa. Fluori puolestaan estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsiumin ja fosforin jakelua, on myös herkkä fluorille ja voi sen johdosta joutua liikatoimintatilaan. Käpyrauhanen sen sijaan säätelee vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa, jonka tehtävänä on huolehtia uni/valverytmistä. Fluorin on huomattu laskevan melatoniinin tuotantoa, joka saattaa aiheuttaa unihäiriöitä.


Pitkään luultiin, että fluori poistuu ihmisen elimistöstä muutamassa tunnissa. Nyttemmin tutkimukset antavat osoittaa, että fluorilla on taipumus kerääntyä etenkin luustoon ja pehmytkudoksiin. Muita kertymispaikkoja ovat sydän, munuaiset ja virtsarakko. Onkin arveltu, että noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä sen enempää. Kun fluorin kasaantuminen alkaa lapsuudesta, se saavuttaa toksisen rajan 38 vuodessa, jolloin se alkaa vahingoittaa luustoa.


Fluori ja raskaus ovat myös yksi kyseenalainen yhdistelmä. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan sekä vielä varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja siellä läpäisemään lapsen veriaivo-esteen. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla (määrillä, jotka eivät ole äidille vielä haitallisia). Älykkyyden ja oppimishäiriöiden ohella fluori aiheuttaa sekä lapsille että aikuisille anemiaa ja ruoansulatuskanavan limakalvojen vaurioita.


Tarvitsemmeko sitten lisättyä fluoria mihinkään? Emme, sillä fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista, jotka painottuvat nykypäivänä puhdistettuihin viljatuotteisiin, sokeriin eri muodoissa ja jalosteisiin, jotka pursuavat erilaisia kemikaaleja. Paras keino välttää kariesta onkin tarjota lapsille ja aikuisille täysipainoista, kuitupitoista ja puhtaasti kasvatettua ravintoa.
Vaihtoehtoja perinteisille hammastahnoille löytyy. Fluorittomia hammastahnoja on yleisesti saatavilla ekokaupoista ja muista terveyskaupoista.

VALON VOIMA

Miten aika ja valo vaikuttavat kehomme toimintoihin ja mieleemme? Ja miten oikein määritämme ajan? Tätä kysymystä pohtivat niin fyysikot kuin tiedemiehetkin, enkä puolestani voi antaa siihen yksiselitteistä vastausta. Sen sijaan tarkastelen aikaa sisäisen kellomme näkökulmasta, jonka rytmiin oleellisesti valo vaikuttaa.

Valo ja aika vaikuttavat elimistömme toimintoihin monin tavoin. Elollisilla on niin kutsuttu sisäinen kello, jonka tarkoitus on mitata aikaa ja antaa elintoiminnoille järjestysmuoto. Jos sisäinen aika pysähtyy, katoaa sen myötä vallitseva järjestys.

Yksi sisäistä aikaa mittaava muoto on valo. Päivän ja yön vaihtelu on toistuva stressin lähde elimistöllemme, joka yrittää tasapinoilla kunkin vallitsevan tilanteen mukaan. Valon ja pimeän, mutta myös ulkoilman lämpötilan, erot luovat ääripäisyydellään suuren haasteen. Jotta yksilölle elintärkeät toiminnot myös pysyisivät tiukasti mutta joustavasti hallinnassa, tarvitsemme monta sisäistä kelloa.






KESKUSKELLO TOIMII PÄÄTAHDITTAJANA

Osa elimistön sisäisistä kelloista laskee tietyssä hetkessä kulunutta aikaa, osa puolestaan mittaa säännöllisesti toistuvia jaksoja. Ihmiselle tärkein sisäinen kello sijaitsee aivoissa näköhermojen risteyksen yläpuolella olevissa hermosolujen tiivistymissä, josta 10 000 solua mittaavat aikaa. Ne yhdessä muodostavat elimistön keskuskellon, joka määrähetkinä tahdistaa kehon jokaisen solun. Keskuskello muokkaa elimistön toimintoja synnyttämällä sinne eripituisia jaksoja. Lukuisat elintoiminnot, kuten kehon lämpötila ja verenpaine muuttuvat säännöllisesti näiden jaksojen mukaisesti.

Aikaa mittaavissa soluissa sisäisen kellon jakson pituutta tai muita ominaisuuksia muokkaavat erityiset proteiinit, jotka ovat kellogeenien tuotteita. Kellogeenit osallistuvat yksilön elonpiiristä tulevien viestien käsittelyyn. Nämä aikaan ja valoon reagoivat perintötekijät auttavat elimistöä seuraamaan luonnon antamia aikamerkkejä ja sopeuttamaan elintoimintoja vallitseviin olosuhteisiin. Mikäli niissä ilmenee virheitä, ne muuttavat vuorokausirytmiä tai vuorokausirytmin joustavuutta.



LAITAKELLOT HIENOSÄÄTÄVÄT

Keskuskellon lisäksi aivoissa toimii muitakin sisäisiä kelloja, kuten laitakelloja. Kun keskuskello mittaa vuorokauden aikaa, seuraavat muut kellot aineenvaihdunnan tapahtumia ja ennakoivat tulevia aterioita keskuskellon määräämää tahtia seuraten. Laitakelloja on aivojen lisäksi monessa muussakin elimessä, kuten suun limakalvoissa, suolessa, haimassa, luurankolihaksissa, keuhkoissa, sydämessä, verisuonten seinämissä ja maksassa. Sisäiset kellomme ovat niin tärkeitä, että henkilöt, joilla on sisäisen kellon rytmihäiriöitä, kokevat terveytensä huonommaksi ja sairastuvat useammin kuin muut. Jos häiriöt ovat suuria, lyhentävät ne myös elinikää.

Laitakelloille merkittävin aikamerkki on ateriointi. Esimerkiksi paasto voi tahdistaa laitakellon vuorokausirytmin maksasoluissa ja siirtää sen vaihetta jopa 10 tunnilla aivojen keskuskellon toiminnasta riippumatta. Ateriakeskeinen aikataulu johtaakin kehon niin sanotun tiimalasin käyttöön keskuskellon sijaan. Tällöin aikaa mitataan vain seuraavaan ateriaan saakka.



Sisäisen tiimalasin avulla pystymme arvioimaan tarkasti myös unen aikana kulunutta aikaa. Tällaiset henkilöt voivat havahtuvat hereille halutulla hetkellä jopa ilman herätyskelloa. Henkilöt myös kokevat itsensä virkeämmiksi, joka johtuu sisäisen herätyskellon aktivoimista hormoneista; noradrenaliinista ja kortisolista.

Kellot tarvitsevat myös tahdistusta, muutoin ne käyvät kukin omaa tahtiaan. Valo on elimistön sisäisille kelloille aikamerkki ja voimakkain tahdistin. Ihminen voi tasoittaa talven ja kesän sekä yön ja päivän välisiä eroja osittain valaisemalla ja lämmittämällä. Valon jälkeen voimakkaimmat tahdistimet ovat ateriat, lepo ja liike sekä herääminen ja nukkumaanmeno. Näiden säännöllisen rytmityksen avulla henkilö voi pysytellä tiukasti 24 tunnin mukaisessa aikataulussa.



SISÄISEN KELLON RYTMIHÄIRIÖT

Kiireisen elämäntavan, kaupungistumisen ja vuorotyön yleistymisen takia ihminen on menettämässä kosketuksen luonnon aikamerkkeihin. Myös epäsäännöllinen elämänrytmi, masennus ja niukat sosiaaliset suhteet voivat altistaa sisäisen kellon rytmihäiriöille.

Etenkin masennuksen syntyyn vaikuttavat luonnossa tavattavat ilmiöt. Masennuksesta kärsivillä valo estää herkästi melatoniinin tuotantoa ja nostaa mielialaa. Valo voi estää melatoniinin tuotantoa myös sokeilla henkilöillä, jos vain silmän verkkokalvon ja käpyrauhasen välinen hermorata on vaurioitumaton. Tällöin valo voi vaikuttaa myös keskuskelloon. Valosta voi siten olla apua säännöllisen uni-valverytmin ylläpitoon, vaikka henkilöt eivät silmillään näe valoa eikä heidän näkökuorilleen synny siitä aistihavaintoa.




VUODENAJAT

Vuodenajat ovat tärkeitä jaksoja ajan kulun seuraamiseksi. Eräillä ihmisillä masennustila ilmaantuu samaan aikaan, kun syksy saapuu ja ruska puhkeaa. Tällaista masennustilaa kutsutaan ruskareaktioksi. Ruskareaktiota potevat ihmiset kärsivät ilottomuudesta ja mielihyvän menetyksestä sekä hylätyksi tulemisen pelosta. He kokevat ruskan signaalina valoisan jakson ja elämän loppumisesta kesän jälkeen, mutta toipuvat täysin seuraavaan kesään mennessä.

Luonnon ohella myös ihminen sopeutuu talven tuloon, jolloin talven rasitukset muuttavat paitsi aivojen myös kehon toimintoja. Kehon lämpötila on talvipäivinä n. 0,3 astetta korkeampi kuin kesällä. Talviöinä kehon lämpötila pysyy puolestaan pidempään matalana kuin kesällä. Kortisolin tuotanto lisämunuaisten kuorikerroksesta voimistuu talviaamuina, sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Talven aikana ihminen pyrkii yöllä säästämään energiaa, jotta lämpimänä päivällä.

Vuodenajat vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Sosiaalisten käyttäytymisten ohella valo vaikuttaa myös kehomme ravinnontarpeeseen ja ruoansulatukseen. Pimeän aikaan runsaana kehossa virtaava melatoniini aiheuttaa lisäksi makeannälän ja makeasta pitävät juovat myös tutkimusten mukaan mielellään alkoholia.



YÖHORMONIMME MELATONIINI

Ihminen tuottaa yöllä runsaasti melatoniinia, jonka tuotanto tapahtuu lähes kokonaan käpyrauhasessa. Pieniä määriä tuotetaan kuitenkin myös sen ulkopuolella, kuten suolen peittosoluissa ja silmän verkkokalvolla. Käpyrauhanen alkaa erittää melatoniinia klo: 20.00–21.00 ja sen eritys hiipuu klo: 6.00 mennessä. Suurinta melatoniinin eritys on kello 2.00–4.00 välillä. Melatoniini siirtyy käpyrauhassoluista suoraan verenkiertoon ja veren mukana ympäri kehoa. Melatoniinin suodattimia sijaitsee aivojen lisäksi silmien verkkokalvoilla, suolessa, verisuonten seinämissä ja munasarjoissa.

Melatoniin tuotannossa yksilöiden välillä on suuria eroja, jotka johtuvat osittain jo perinnöllisistä tekijöistä. Keskellä päivää melatoniinin eritys on hyvin niukkaa huolimatta siitä, miten valoisassa tilassa henkilö oleskelee tai onko hän hereillä vai nukkuuko. Melatoniin tuotanto on siis runsasta vain öisin. Melatoniini toimiikin eräänlaisena yösignaalina; yöhormonina. Tämän signaalin kuunteleminen ja uni juuri yöaikaan ovat yksi tärkeimmistä asioista terveydellemme. Ilman riittävää melatoniinin tuotantoa ihminen ei kykene nukkumaan tarpeeksi syvää unta vaikka tunteja kertyisikin tarpeeksi, joka puolestaan vaikuttaa hereilläoloaikamme virkeystilaan, keskittymiskykyyn, aktiivisuuteen, oppimiseen ja positiivisten tunteiden kokemiseen.

Melatoniinilla on myös heikentävä vaikutus munasarjojen toimintaan, jonka vuoksi sitä on harkittu ehkäisypilleriksi. Veressä runsaana kiertävän melatoniinin takia munasolu voi jäädä irtoamatta kuukautiskierrossa talven aikana, mikä heikentää hedelmöittymisen mahdollisuuksia. Koska valo estää melatoniinin tuotantoa, voi vuoteen vieressä palavan lampun valo vaikuttaa kuukautiskierron mittaan niillä, joilla kierto on pitkä ja epäsäännöllinen. Viitenä peräkkäisenä yönä kuukautiskierron päivinä 13–17 annettu valo lyhentää ja säännöllistää kuukautiskierron keskimäärin 45:stä 33 vuorokauteen. Tämä puolestaan voimistaa hedelmöittymismahdollisuuksia.





D-VITAMIINI ON KESÄHORMONI

Keho muuntaa auringonvaloa D-vitamiiniksi, mutta tämä tapahtuu vain jatkuvassa ja runsasenergisessä auringonpaisteessa. D-vitamiinin tuotanto alkaa soluissa, joissa muokataan aluksi provitamiinia. Auringonpaisteen sisältämä ultraviolettisäteily (290–315 nanometriä) muuttaa provitamiinin previtamiiniksi. Tämän jälkeen lämpö muuttaa previtamiinin parissa vuorokaudessa kolekalsiferoliksi, joka on yksi D-vitamiinin muoto. Ylenpalttinen auringossa oleskelu voi tosin hidastaa D-vitamiinin rakentamista. sillä melaniini (väriaine, joka suojaa ihoa liialliselta auringolta) kilpailee provitamiinin kanssa auringonsäteistä, mikä rajoittaa previtamiinin muodostumista.

Ihossa rakennettu ja ravinnon mukana saatu D-vitamiini yhdistyvät kehossa. Ne muuttavat molekyylimuotoaan kahdesti: ensin maksassa, sitten munuaisissa. Maksassa muokkaaman D-vitamiinin (kalsidioli) määrä verenkierrossa on suurimmillaan kesällä, ja sen määrään vaikuttaa sekä auringonpaiste että ravinto. Munuaisissa muokatun D-vitamiinin (kalsitrioli) pitoisuus on sitä vastoin suurimmillaan talven aikana eikä vaihtele vuosikierron aikana auringonpaisteen tai ravinnon vaikutuksesta. D-vitamiinia ei voi varastoida kuitenkaan kehon tarpeisiin koko talveksi, vaan sen saannin tulee olla tasaista ympäri vuoden.




Jokainen meistä kaipaa talven jälkeen jo valoa ja aurinkoa ja näin kevään mittaan päivä onkin pidentynyt jo huimasti. Moni huomaa tämän varmasti jo virkeys ja energiatilassaan. Tämän valoaiheisen artikkelin myötä uskon valon merkityksen korostuvan jokaisen mieleen entisestään. Ammennetaan nyt taas tätä ihanaa kesähormonia itseemme, kun vihdoin kohta aurinko alkaa lämmittää ja lataa energiatasomme huippuunsa.

ASPARTAAMI

Kaikki tietävät sokerin epäterveelliset vaikutukset ja pyrkivät korvaamaan perinteiset sokeriherkut ”terveellisemmillä” vaihtoehdoilla, kuten esimerkiksi light-tuotteilla. Moni ei kuitenkaan tiedä, että kyseisissä tuotteissa käytetyt keinotekoiset makeutusaineet ovat myrkkyjä, jotka vaikuttavat epäsuotuisasti terveyteen monin verroin tavallista sokeria pahemmin.

Yksi hyvin yleisesti käytetty makeutusaine, niin meillä Suomessa kuin maailmallakin, on aspartaami. Aspartaami on myrkky, joka koostuu kahdesta aminohaposta, fenyylialaniinista ja aspargiinista sekä metanolista. Aspartaamin puolustajat väittävät, että kaksi ensimmäistä komponenttia ovat täysin samanlaisia kuin ne, joita elimistössä syntyy proteiinipitoisen ruoan jälkeen, ja että ne hajoavat ja katoavat itse nopeasti. Niitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on väitteen mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille, jotka sairastavat fenylketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteessa (E951). Tosin etenkin vitamiinivalmisteissa aspartaami saatetaan jättää mainitsematta.

Aspartaami on joistakin väitteistä huolimatta synteettinen valmiste ja käyttäytyy elimistössä aivan omalla tavallaan. Synteettisellä fenylalaniinilla on taipumus muuttua metanoliksi, joka tunnetusti aiheuttaa mm. sokeutta ja maksavaurioita. USA:n ympäristösuojeluvirasto suosittelee metanolin päivittäisen saannin rajoittamista 7,8 mg/vrk, mutta jo yksi tölkki kevytvirvokejuomaa sisältää metanolia kaksinkertaisesti tämän määrän. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaa päivän aikana saada jopa yli 30 kertaa tämän annoksen.
Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg/kg/vrk. Tämän mukaan 60 kg painava henkilö voi juoda päivittäin 4 L kevytjuomaa, jonka metanolin saanti nousee tällöin jo 300 mg. Suomen elintarvikevirasto on myös tämän ADI:n kannalla.

Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Aspartaamimyrkytyksen yleisiä oireita ovat jatkuva väsymys, ruoansulatusvaivat kuten turvotus, pahoinvointi, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien- ja jalkojen tunnottomuus ja nipistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia oireita ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, huimaus, päänsärky/migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, puhehäiriöt ja parkinsonismi. Suurin vahingoittava vaikutus aspartaamilla on aivoihin. Mitä kauemmin aspartaamilla makeutettu tuote seisoo kaupanhyllyllä, sitä suuremmaksi kasvavat myrkyllisten aineiden pitoisuudet.

Vaikka aspartaamia (lähes energiaton makeute) käytetään yleisesti laihdutus- ja kevytvalmisteissa, se itse asiassa lisää sokerin ja makeanhimoa. Lisäksi aspartaami on addiktoiva aine, joka aiheuttaa herkästi riippuvuutta.
Myös diabeetikoille suositellaan yleisesti aspartaamia. Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta.

Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Vaikka aspartaamia sisältäviä tuotteita tulee koko ajan lisää kauppojen hyllyille, on sille olemassa luonnollisia hyviä vaihtoehtoja. Kuumentamaton eli raaka hunaja on tavallista sokeria makeampaa ja sopii kaikenlaisten ruokien makeuttamiseen. Myös kuivatut hedelmät, etenkin taateli, ovat yllättävän makeita jo luonnostaan ja ovat täynnä kehon tarvitsemia kivennäisaineita. Täysruokosokeri on tavallista valkoista sokeria parempi vaihtoehto, mutta suosittelen senkin korvaamista kuivatuilla hedelmillä tai hunajalla. Emme kuitenkaan tarvitse ylenpalttista sokeria ravitsemuksessamme, joten erikseen lisättyä sokeria tulisi välttää. Mitä luonnonmukaisemmin syömme, sitä vähemmän kehomme kaipaa makeutta.

JÄÄTELÖLEIVOS, 10 leivosta

Limejäätelö:
• 5 dl cashewpähkinöitä
• 1 dl puristettua limenmehua (n. 4 -5 limeä)
• reilu ½ dl taatelisiirappia
• reilu ½ dl kookosöljyä
• 1 dl vettä (tai sen verran että saat tahmean kerman)

Carob keksi:
• 2,5 dl rusinoita
• 3 dl saksanpähkinöitä
• reilu ½ dl carobjauhetta
• ripaus ruususuolaa

Mansikkahillo:
• 5 dl luomu pakastemansikoita
• 1-2 rkl hunajaa


Jauha cashewpähkinät jauhoksi. Lisää muut jäätelön aineet ja soseuta tehosekoittimella paksuksi kermaksi. Kaada alumiiniseen muffinssivuokaan tasaisiin annoksiin (n. 10 kpl) noin 2-3 cm paksuudelle. Pakasta 2-3 tuntia.

Soseuta kaikki keksin ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi keksitaikinaksi. Levitä ½ - 1 cm paksuiseksi levyksi leivinpaperoidulle pellille ja jäädytä n. ½ tuntia.

Ota keksipohja ja jäätelö muotteineen pakastimesta. Leikkaa sopivankokoista muottia apuna käyttäen oikean kokoisia ympyröitä, jotka painelet muffinssivuokiin jäätelön päälle. Näin saat jäätelöön keksipohjan. Pakasta vielä vähintään ½ tuntia.

Kun haluat tarjoilla jäätelön, ota muotti huoneenlämpöön 15 minuutiksi. Kumoa jäätelöt muffinssivuoasta ja tarjoile esimerkiksi mansikkahillon kanssa. Mansikkahillon teet soseuttamalla puolijäiset mansikat hunajan kanssa. Tarkista makeus ja lisää hunajaa pikkuhiljaa, ettei hillosta tule liian makeaa.

Jäätelö säilyy pakkasessa muutamia viikkoja.

PASTA in PINK, 1 annos

Kurpitsapasta:
• 20 cm pala kesäkurpitsaa
• 1 punajuuri
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ½ rkl sitruunanmehua
• ripaus ruususuolaa

Raasta (kuorimaveitsellä) kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi lautaselle. Raasta punajuuri hienoksi raasteeksi. Sekoita pastan ainekset keskenään ja anna marinoitua 10 minuuttia.


Pähkinäkastike:
• 2 rkl parapähkinöitä (liota muutama tunti)
• 3/4 dl saksanpähkinöitä (liota muutama tunti)
• ripaus ruususuolaa
• pastan marinadiliemi

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Kurpitsan marinoituessa jää lientä yleensä 1-2 rkl, joka käytetään kastikkeeseen. Tällä saadaan väriä ja makua.


Parsakaalisalaatti:
• 200 g parsakaalia
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ½-1 rkl sitruunanmehua
• ripaus ruususuolaa

Pilko parsakaali hienoksi ja kaada kulhoon. Lisää joukkoon suola, öljy ja sitruunanmehu. Pusertele kaalia sormilla ja kämmenillä muutaman minuutin ajan, jotta saat nesteen irtoamaan kaalista ja kaalin pehmenemään. Tällä menetelmällä kaali on helpommin sulavaa ja ikään kuin raakakypsennettyä. Mikäli et pidä voimakkaasta sitruunan mausta, käytä mehua vähemmän tai jätä pois kokonaan.


Asettele kurpitsapasta lautaselle ja kaada päälle kastike. Tarjoile parsakaalisalaatin tai mieleisesi vihersalaatin kanssa.

KURPITSAPASTAA HAMPPUKASTIKKEELLA, 1 annos

Kurpitsapasta:
• 20 cm pala kesäkurpitsaa

Hamppukastike:
• 2 tomaattia
• ½ punainen paprika
• 5 isoa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 pieni nippu tuoretta persiljaa
• ½ rkl kylmäpuristettua hamppuöljyä
• 3 rkl hampunsiemeniä
• ripaus ruususuolaa

• 2 rkl pinjansiemeniä (liota siemeniä muutama tunti)

Pilko kastikkeen raaka-aineet pieneksi. Soseuta kaikki sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Raasta (kuorimaveitsellä) kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi lautaselle. Kaada päälle kastike. Päälle voit ripotella 2 rkl liotettuja pinjansiemeniä. Tarjoile.


Hampunsiemenet voi myös halutessaan korvata myös muilla siemenillä ja pähkinöillä.

GREEN SOUP

• 1 puntti tammenlehteä tai mangoldin lehteä (tai jotain muuta tummanvihreää lehtivihannesta)
• 1 pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 lehtisellerin varsi
• 1 avokado
• 1 sitruunan mehu
• n. 15 g kuivattua Wakame-merilevää
• 3 dl vettä (tai sen verran, että saat sopivan notkeuden)

Liota wakamea kylmässä vedessä n. 15–20 minuuttia. kaada liotusvesi pois ja huuhtele.
Pilko muut raaka-aineet paitsi avokado pieniksi palasiksi ja soseuta. Lisää avokado ja soseuta tasaiseksi samettimaiseksi keitoksi.

Lisää valmiiseen keittopohjaan tuoreita kasvissuikaleita, kuten raastettua porkkanaa, parsakaalia tai ituja. Nauti sellaisenaan tai siemenleivän kanssa!

KERMAINEN PARSAKAALIKEITTO

• 6 dl pilkottua parsakaalia
• 7 dl vettä (tai sen verran että saat sopivan koostumuksen)
• 2,5 dl manteleita
• 1 tl sipulia hienonnettuna
• 1 tl hunajaa
• ½- 1 valkosipulin kynttä
• 1 avokado
• 1 tl ruusu- tai merisuolaa
• ½ tl kuminaa
• 1/8 tl mustapippuria valinnainen

Tehosekoita mantelit, vesi ja hunaja tasaisen pehmeäksi. Soseuta samettiseksi. Lisää joukkoon loput raaka-aineet ja soseuta samettimaiseksi keitoksi. Nauti!

AURINKOPATEE HAPANKAALISALAATILLA

Aurinkopatee:
• 1 porkkana
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 2 rkl parapähkinöitä
• 3/4 dl saksanpähkinöitä
• 1 lehtisellerinvarsi
• 1 kourallinen basilikan lehtiä
• ripaus ruususuolaa
• 1 valkosipulinkynsi (valinnainen)

Hapankaalisalaatti:
• 1 iso Romaine-salaattinippu
• ½ kurkku
• 1,5 dl hapankaalia
• 2 rkl hamppuöljyä

Liota pähkinöitä ja siemeniä muutama tunti. Kaada liotusvesi pois.

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Pilko myös sellerin varsi ja sipuli. Soseuta kaikki raaka-aineet tehosekoittimella/sauvasekoittimella tahnaksi.

Huuhdo kurkku sekä salaatinlehdet ja paloittele. Sekoita kurkun palat, salaatti, öljy ja hapankaali keskenään. Tarjoile pateen kanssa.

Tahdotko auttaa?

Ensimmäiseksi tahdon kiittää kaikkia teitä lukijoitani, jotka olette olleet niin innostuneita Victoria Boutenkon saapumisesta Suomeen! Luennolle on jo paljon ilmoittautuneita, mutta mukaan vielä mahtuu! :)

Victorian Suomen vierailu kuuluu yhtenä osana hänen laajaan Euroopan kiertueeseensa. Mikäli, joku ei pääse hänen Suomen luennolleen, voi muiden maiden kiertueaikataulun katsoa täältä.


Olen miettinyt, miten saisin markkinoitua Victorian luentoa laajemmin ja myös muuallepäin Suomea kuin pääkaupunkiseudulle sekä blogini lukijoille. Olen tehnyt Victorian luennosta julisteen (A3), jonka voi ladata tai tulostaa täältä.

Haluatko sinä auttaa tiedon välittämisessä?

Nyt pyydänkin niitä lukijoita, joilla on innostusta auttaa, jakamaan eteenpäin tietoa Victorian luennosta. Mikäli olet halukas, on sinulla nyt myös mahdollisuus tulostaa juliste ja laittaa se oman paikkakuntasi ilmoitustauluille, ekokauppoihin, harrastuspaikkoihin tai työpaikalle.

ISO KIITOS JO ETUKÄTEEN KAIKILLE AVUSTAJILLE!

Voikaa hyvin ja nähdään viimeistään luennolla!

HAPANKAALI

Ann Wigmoren 7-päivän hapankaali:
• 2 isoa valko- tai punakaalia
• (lisäksi esim. porkkanaa, punajuurta, selleriä, paprikaa)
• 2 tl merileväjauhetta tai 10 cm pätkä wakamelevää

Raasta kaali ja muut ainekset. Survo voimakkaasti puunuijalla, kunnes kaali mehustuu ja lisää merilevä. Aseta painoksi lautanen päällyslehtien päälle Pidä pimeässä 5-7 vuorokautta (mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi valmistusaika). Poista paino ja päällyslehdet. Laita kylmään. Hapankaali säilyy 3-4 viikkoa jääkaapissa.



Frantsilan hapankaali:
• 10 kg kaalia suikaleina
• 50–150 g merisuolaa (vastaa n. ½ dl - 1 ½ dl eli 0,5 – 1,5 %)
• 10 porkkanaa raasteena
• 2 omenaa raasteena
• 1 dl kokonaisia kuminansiemeniä
• maun mukaan katajanmarjoja, meiramia, mäkimeiramia, korianterinsiemeniä, voikukan lehtiä

Käytä mieluiten luomukaalia. Suikaloi ensin 1 kaali ja taita se 25 litran lasiastian pohjalle. Kaali pitäisi käyttää mahdollisimman nopeasti suikaloinnin jälkeen. Nuiji suikaleita sen verran, että mehu irtoaa ja lisää niiden päälle 1-2 tl suolaa. Laita kaalin päälle hieman porkkanaraastetta ja kuminaa. Jatka kerrosten tekemistä samalla tavoin: suikaloi kaalia ja laita suikaleet sitä mukaa lisukkeiden kanssa kerroksittain astiaan. Lisää kerroksiin myös omanraastetta ja mausteita, mikäli haluat niitä käyttää.

Kun astia on täynnä, nuiji kaalia perusteellisesti. On tärkeää, että mehua irtoaa runsaasti. Laita lopuksi kaalien päälle paino. Paino täytyy olla melko raskas, jotta kaali jää painon ja oman mehunsa alle ilmattomaan tilaan. Toisaalta painon tulee olla sen verran pieni, että kaaliastian reunoille jää pieni rako, josta hapattamisreaktiossa syntyvä hiilidioksidi pääsee pois.

Peitä astia pyyhkeellä ja jätä muutamaksi päiväksi n. 18–20 asteen lämpötilaan. Siirrä astia 2 viikoksi 16 asteen lämpötilaan, minkä jälkeen hapankaali on valmista.

ELONVOIMAA ELÄMÄN ALKUTAIPALEELLE

Elämän ihme, lapsen syntymä, on yksi monen aikuisikään kuuluvan tärkeimpiä tapahtumia. Pieni lapsi tarvitsee rakkauden, hellyyden ja huolenpidon lisäksi myös ravinteikasta ruokaa sekä fyysisen että henkisen kehityksen rakennusaineiksi. Lapsuudessa myös luodaan pohja myöhemmille aikuisiän ruokatottumuksille.

Lasten ravitsemus vaihtelee suuresti eri ikäkausina. Lisäksi tähän vaikuttavat sukupuoli, pituus ja paino, aktiivisuus sekä muut yksilölliset tekijät. Kuitenkin lapsen ruokahalu on yleensä aina luotettava opas, jota tulisi kuunnella. Entinen ”lautanen tyhjäksi” -käsitys on vanhanaikainen ja voi johtaa ruoansulatushäiriöihin ja sitä kautta aiheuttaa muita ikäviä oireita. Ruoan määrä ei kerro saadusta ravintoaineiden määrästä. Sen sijaan laatu ja elimistömme kyky imeyttää ravinteita mahdollisimman tehokkaasti ovat avainasemassa.



Ensikosketus ravintoon

Syntymä on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja kasvulle. Oikeanlaisen bakteerikannan muodostuminen on elintärkeää ravinteiden imeyttämiselle. Lisäksi ne osallistuvat joidenkin ravinteiden muodostamiseen. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on K-vitamiini sekä osa B-ryhmän vitamiineista.

Äidinmaito on täynnä elämän energiaa. Sen merkitys myös suolistobakteerien synnylle on valtava. On hyvä ymmärtää syvällisesti imetyksen merkitys vauvan hyvinvoinnille sekä ravinnon antajana että immuunipuolustuksen kasvattajana. Mikäli imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, ei äidin tule kantaa siitä syyllisyyttä. On vain hyvä tietää, miten voimme sen jälkeen parhaimmalla tavalla myötävaikuttaa lapsen terveen ja elinvoimaisen elimistön syntyyn.

Äidinmaito on paras ja riittävä ravinto yksistään aina ½ ikävuoteen asti. Siitä lapsi saa kaikki tarvittavat ravinteet D-vitamiinia lukuunottamatta, mikäli myös äiti on kiinnittänyt huomiota ravitsemukseensa. Äidinmaidon koostumus muokkautuu pitkälti äidin oman ravitsemuksen mukaan. Kuitenkin luonto on järjestänyt niin, että elämän kiertokulku säilyy, erittyy äidinmaitoon yleensä riittävästi ravinteita. Nämä kaikki otetaan äidin omista ravintovarastoista. Sen sijaan imettävän äidin oma tila saattaa huonontua puutteellisen ravitsemuksen johdosta. Puutoksen ensioireet voivat ilmetä synnytyksen jälkeisenä masennuksena, alakulona, ahdistuksena jne.



Kiinteät ruoat

Vaikka äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi jopa ½ ikävuoteen asti, haluaa moni aloittaa kiinteiden antamisen jo 4 kuukauden iästä lähtien. Myös omat maitovarat hupenevat monilta jo aikaisemmin ja tällöin on syytä harkita äidinmaitokorviketta. Hyvä ja luonnonmukainen vaihtoehto on Holle- äidinmaitokorvike, jota voi tarjota aina yhteen ikävuoteen asti. Myös rintamaitoa suositellaan jatkamaan 1 vuoteen asti kiinteiden ruokien ohella, mikäli se vain on mahdollista. Muita maidon korvikkeita ovat manteli- ja seesammaito, joita voi tarjota ½ ikävuodesta ylöspäin. Näiden totuttelu kannattaa aloittaa kuitenkin erittäin pienissä erissä, jotta vältytään ruoansulatusongelmilta. Pienten lasten raaka-aineissa kannattaa ehdottomasti suosia luomua, jolloin vältytään tai ainakin minimoidaan mahdolliset yliherkkyydet ja allergiat. Usein allergiat syntyvät tiettyihin raaka-aineisiin käytetyistä kemikaaleista, joista hyvinä esimerkkeinä mansikka, omena ja pähkinät.

Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi kannattaa tarjota omatekoisia tuoreita marja- ja hedelmäsoseita. Ne ovat helpoimmin sulavia eivätkä tarvitse juuri elimistömme omia ruoansulatusnesteitä. Tämä hyöty kuitenkin saavutetaan vain tarjoamalla tuoreista marjoista ja hedelmistä vastasoseutettuja aterioita. Kaikki kaupan vauvansoseet ovat kuumennettu. Näin kaikki ruoan omat entsyymit ja suuri osa ravinteista, kuten C-vitamiini ja antioksidantit ovat tuhoutuneet. C-vitamiinia lisätään lasten soseisiin jälkikäteen, mutta sen imeytyminen ei ole verrattavissa luonnonmukaisista lähteistä saatuihin ravinteisiin. Myöskään vitamiinin alkuperää ei voida koskaan selvittää.

Kaikkiin soseisiin lisätään myös tärkkelystä, joka tekee soseista erittäin makeita, kuohkeita ja näin itse marjaa tai hedelmää tarvitsee käyttää paljon vähemmän. Tällaiset valmissoseet ja ateriat vääristävät lapsen oman luonnollisen makuaistin ja kosketuksen tuoreisiin, luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Tämä on myös usein syynä myöhemmällä iällä kasviksista, marjoista ja hedelmistä kieltäytymiseen, sillä liialliseen makeaan tottuminen saa marjat ja hedelmät maistumaan liian happamilta. Happamampien marjojen makeutukseen voi käyttää kypsää banaania, joka on luonnon makeimpia hedelmiä. Myös kuivatuista hedelmistä voi tehdä soseita liotuksen jälkeen, eivätkä ne tarvitse mitään lisättyä sokeria tai suurustetta. Totuttelu ruokiin kannattaa kuitenkin aloittaa tuoreilla hedelmillä ja jättää kuivatuista hedelmistä tehdyt soseet myöhempään vaiheeseen.

Hedelmäsoseiden jälkeen voi pikkuhiljaa myös aloittaa kasvisten totuttelun. Parhaiten tähän soveltuvat porkkana, parsakaali, kukkakaali, bataatti ja erilaiset kurpitsat. Myös kurkkua, tomaattia ja avokadoa voi antaa tuoreeltaan raakasoseen muodossa. On tärkeää, että pieni lapsi saa myös tuoreravintoa kypsennettyjen kasvissoseiden lisäksi. Yleisesti paljon nitraattia sisältäviä kasviksia pyritään välttämään, mutta luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä voi vallan hyvin käyttää. Näiden nitraattipitoisuudet ovat erittäin minimaaliset verrattuna tehotuotettuihin elintarvikkeisiin.

Myös lounas- ja päivällisateriat suositellaan aina tekemään itse, sillä purkkiruoat ovat niin sanotusti ”kuollutta” ruokaa. Kotitekoiseen ruokaan totuttelu kannattaa, sillä varhaislapsuudessa annettu ruoka muokkaa ravitsemustottumuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Mitä vähemmän kehomme tottuu keinotekoisiin makuihin ja aromeihin, sitä paremmat edellytykset meillä on tulevaisuuden ruokailutottumuksia ajatellen.



Viljan rooli ravitsemuksessa

Virallinen ravitsemusoppi tyrkyttää meille viljaa joka suunnasta ja painottaa sen olevan pohja päivittäiselle ravitsemukselle. Viljan ja liian tärkkelyksen vaaroista olen sivuuttanut muissa blogiteksteissäni aikaisemminkin. Kasvava lapsi tarvitsee energiaa, jota saadaan helposti tärkkelyspitoisista viljoista. Kuitenkin valtaosa väestöstä syö gluteiinipitoista viljaa liikaa ja suuri osa tästäkin nautitaan jalostetussa ja puhdistetussa muodossa.

Moni aloittaa puurojen ja vellien antamisen jo 4-5 kuukauden jälkeen riippumatta lapsen kehityksestä. Kaikkien uusien raaka-aineiden totuttelun tulisi tapahtua lapsen kehitystä seuraten. Myös äidinmaidon riittävyys vaikuttaa kiinteiden ruokien tarpeellisuuteen. Mikäli pieni lapsi on täysimetyksellä, ei kiinteisiin siirtyminen ole niin tarpeellista ennen puolen vuoden ikää.

Tärkkelys, josta vilja pääosin koostuu, tarvitsee emäksisen ruoansulatusnesteen. Yksi tärkeimmistä emäksisistä ruoansulatusnesteistä sisältää syljessä, josta jopa 50 % koostuu erilaisista ruoansulatusentsyymeistä. Tämä tärkeä sylki yhdessä pureskelun kanssa aloittaa tärkkelyksen sulattamisen jo suussa. Vaikka vauva kuolaa jo syntymästään asti, ei oikeanlainen ruoansulatukseen tarvittava sylki ja pureskelu ole mahdollista muodostua vasta kun ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että vahvasti tärkkelyspitoisia raaka-aineita annetaan vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen. Tämä säästää haimaa ja sen erittämiä ruoansulatusnesteitä, joita sen täytyy erityisen paljon erittää, mikäli se ei saa mitään tukea muista ravinnon tai elimistön muodostamista ruoansulatusnesteistä.

Täysjyvinä kannattaa suosia gluteiinittomia vaihtoehtoja, kuten superravinteikasta quinoaa sekä hirssiä ja tattaria, joista itse asiassa vain hirssi lukeutuu viljoihin. Myös amarantti on herkullinen vaihtoehto. Quinoaa, hirssiä ja tattaria voi aluksi tarjota kevyesti haudutettuna puurona, mutta myöhemmin pureskelun kehittyessä kannattaa myös pienille lapsille tarjota tuorepuuroa. Tuorepuuroihin täysjyvien vaihtoehdoiksi kannattaa käyttää myös erilaisia luonnonmukaisesti tuotettuja ja käsittelemättömiä siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. Näiden liotus ja jauhaminen on erityisen tärkeää hyvän ruoansulatuksen kannalta.



Lehtivihreä tärkeää myös lapsille

Vihreät lehtivihannekset ovat yksi ravinteikkaimmista raaka-aineryhmistä. Näiden puuttuminen ruokavaliosta voi johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin puutoksiin ja heikkoon ravinteiden imeytymiseen. Lehtivihannekset on erityisen tärkeää tarjota luonnonmukaisesti tuotettuina, jolloin pystymme minimoimaan nitraattien määrän. Liian suuret määrät elimistöön kertynyttä nitraattia voivat häiritä pienen lapsen elimistön hapenkuljetusta. Lisäksi niiden suuret määrät saattavat muodostua elimistössä nitriitiksi ja siitä edelleen syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Luonnonmukaisesti tuotetuista tai puhtaalta maaperältä kerätyistä villivihannesten nauttimisesta ei sen sijaan ole vaaraa, päinvastoin. Yleensä kasvisten sisältämiä nitraatteja pelätään liikaa. Samaan aikaan lapsille tarjotaan nitriittipitoisia makkaroita, leikkeleitä ja nakkeja. Moniko tulee ajatelleeksi, että jo puolikkaan nakin syöminen päivittäin ylittää turvallisen nitriitin saannin rajan.

Hyvä keino lehtivihreän lisäämiseen on tarjota se viherpirtelön muodossa. Viherpirtelöissä voimakas lehtivihreä on jo laimennettu, eikä siten aiheuta yliannostuksen vaaraa isommille lapsille, mikäli muistaa vaihdella lehtivihreitä päivittäin. Sen sijaan pienten alle vuodenikäisten lasten päivittäiseen annosteluun riittää 1 tl laimennettua lehtivihreää eli viherpirtelöä. Tätä määrää voi kasvattaa vuoden jälkeen pikkuhiljaa suuremmaksi lapsen omaa vaistoa kunnioittaen.



Tutit kaupan hyllyjen koristeena

Tutti tuo turvallisuutta niin pienelle lapselle kuin aikuisellekin. Usein lapselle tutin tuoma turvallisuus on kuitenkin vain vanhempien totuttamisen seuraamusta. Moni vanhempi kokee tutin pelastukseksi pienen lapsen mielenilmaukselle. Nämä mielenilmaukset ovat kuitenkin tärkeä viesti jostain vauvan tarpeesta.
Tutti on tapa, johon ei kannata edes totutella. On tärkeää, ettei lasta totuteta jatkuvaan imeskelyn tarpeeseen. Suurin syy tuttien boikotoimiseen löytyy kuitenkin kemikaaleista. Jatkuva imeskely ja pureskelu liuottavat suuret määrät haitallisia kemiallisia aineita lapsen elimistöön.



Vesi kallein voitehista

Elimistö tarvitsee runsaasti vettä aineenvaihdunnan hoitamiseen ja kuona-aineiden kunnolliseen erittämiseen. Niukka veden juominen heikentää aineenvaihduntaa, eritystoimintaa ja energianmuodostusta. Puhdas huoneenlämpöinen vesi on paras juoma, jota tulisi nauttia pitkin päivää sekä ennen tai hieman jälkeen aterian.



Pienten lasten vedentarve kasvaa kiinteisiin siirryttäessä eikä äidinmaito enää sen jälkeen riitä ainoaksi nesteytykseksi. Vettä tulisi tarjota aina aterioiden välillä ja sen tulisi olla ainoa janojuoma. Mehut, maidot, limsat tai muut juomat eivät korvaa veden tarvetta.



Tarjoa parasta

Lapsen kasvu on pyrähdysmäistä, mikä näkyy myös ruokahalun muutoksina. On täysin normaalia, että pienellä lapsella on yhtenä päivänä suunnaton ruokahalu, mutta seuraavana päivänä mikään ei maistu. Tarjoamalla luonnonmukaisista, jalostamattomista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä aterioita, voidaan parhaiten vaikuttaa tasaiseen verensokeriin, jaksamiseen ja välttää lapsen hillitsemättömien ruokahimojen syntyminen.

Laatu on avainasemassa terveellistä ravitsemusta koostettaessa. Kaiken pohjana tulisi olla luonnonmukaisesti tuotetut kasvikset, marjat ja hedelmät. Näiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Myös kaikki kuitupitoiset ja ravinteikkaat siemenet, pähkinät, palkokasvit ja gluteenittomat täysjyvät antavat rakennusaineita pienen lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vapaana kasvanutta kalaa, luomu kananmunia ja riistalihaa voi tarjota pieniä määriä päivittäin aina puolenvuoden iästä ylöspäin. Yksi eläinvalkuaista sisältävä ateria päivässä kuitenkin riittää. Muilla aterioilla kannattaa suosia kasvikunnanproteiinin lähteitä.
Kuitenkaan liha ei ole kasvavalle lapselle pakollinen, kunhan muu ravitsemus on monipuolinen. Laadukas riistaliha ei kuitenkaan ole missään mielessä epäterveellistä, vaan on kuulunut ravitsemukseemme läpi historian. Lihasta tekee epäterveellistä sen tehotuotanto, eläimille syötetyt rehut sekä antibiootit ja muut lääkkeistä ja rokotteista saadut kemikaalit, jotka puolestaan kulkeutuvat lihan mukana ruokapöydällemme ja siitä elimistöömme.

Myös rasvan lähteisiin kannattaa kiinnittää huomiota ja suosia kylmäpuristettuja luomuöljyjä. 7-8 kuukauden iässä pieni lapsi tarvitsee usein rasvalisää lisättyjen kasviöljyjen muodossa. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin aikuisten ravitsemuksen kohdalla; kasviöljyjä ei saa koskaan kuumentaa mikäli mielii hyötyä sen terveyttävistä vaikutuksista. Lisärasvan tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti myös muu ravitsemus. Muita hyviä rasva ja proteiinilähteitä ovat avokado, siemenet, pähkinät ja rasvainen kala.

Makeisten, sipsien ja muiden jalostettujen elintarvikkeiden tarjoamista kannattaa pitkittää mahdollisimman myöhäiseen ikävaiheeseen (tai välttää kokonaan). Niiden sisältämät kemikaalit, aromivahventeet, suola ja sokeri ovat myrkkyä elimistölle ja suora tie vääränlaisten nälkä- ja makuviestien saamiseen. Näiden tilalla kannattaa suosia itse tehtyjä elävän ravinnonherkkuja, tuore- tai kuivahedelmäpaloja.



Tie kohti ravinteikkaampaa ruokaa:
Yleisesti käytetty ruoka-aine ensin ja perässä korvaava ravinteikkaampi vaihtoehto:

• purkkisoseet -> tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt sokeroimattomat soseet
• peruna, riisi, pasta -> bataatti, porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, kaalit
• tehotuotettu liha -> kala, kananmuna (luomu), riista, pähkinät, siemenet, palkokasvit
• maito -> pähkinä- ja siemenmaidot, kauramaito
• makeutettu jogurtti -> hapatetut pähkinä- ja siemenjogurtit
• leipä -> idätetty täysjyvä ja siitä tehty leipä, siemenleivät
• murot, sokeroidut myslit -> tuorepuuro, kotitekoiset ja sokerittomat myslit, (keitetty täysjyväpuuro)
• lehmänmaitojuustot -> vuohenjuustot, siemenjuustot
• sokeri -> ei tarvita lisätty sokeri. marjoissa, hedelmissä (etenkin kuivattu) ja kasviksissa riittävästi luonnon omia sokereita
• margariini, kevytlevitteet -> kylmäpuristettu öljy, pähkinä- ja siementahnat, avokado